Opitaan pois harhaanjohtamisesta ja tehdään kehittämisestä vaikuttavampaa!

Säännöllinen organisaation kehittäminen on nykypäivänä monenlaisissa organisaatioissa toimintaan erottamattomasti integroitu osa ja itsestäänselvyys. Niin valtavat globaalit organisaatiot kuin pienemmät paikalliset yrityksetkin laittavat paukkuja organisaation kehittämiseen, joka usein tapahtuu esimiesvetoisesti. Miten kehittää omaa tai muiden toimintaa tehokkaasti ja järkevästi välttämällä kehittämiseen liittyvät, meissä paikoin tiukastikin istuvat paradoksaaliset toimintatavat?

Nykypäivän trendit käsittävät mm. itseohjautuvuuden, ketterän oppimisen ja jatkuvan uudistumisen teemat, joiden innostamana pyrimme kehittämään omaa, tiimimme ja koko organisaatiomme toimintaa entistä paremmaksi ja sujuvammaksi. Tyypillisesti kehittämispanostuksiin liittyy tilanteeseen sopiva tutkimus, jonka pohjalta senhetkinen status vs. toivetila kirkastuu, ja jonka tuloksia käytetään seuraavien kehittämisaskelmerkkien määrittämisen tukena. Tutkimus tarjoaa kehittämiselle järkevän perustan, jonka avulla kehittämispanostus on ns. ”evidence-based”, eli ihan oikeasti sidoksissa arjen senhetkiseen tilanteeseen.

Usein esimiehet ovat vetovastuussa kehittämistoimien päättämisestä, suunnittelusta ja toteutuksen seurannasta, vaikka enenevässä määrin on nähtävissä vastuun jalkautumista kullekin yksilölle saakka. Kehittämisessä tärkeä ja vaikea aihe on toiminnan priorisointi ja tarkemmin se, kuinka kehittämiskohteet valitaan niin, että keskitymme oikeisiin asioihin ja vieläpä järkevällä tavalla.

Näennäinen loogisuus vs. todellinen vaikuttavuus

Meidän on hyvä oppia tunnistamaan ne harhat, paradoksit, joiden pauloissa monesti toimimme tiedostamattomasti kehittäessämme omaa ja muiden toimintaa. Tunnistaminen vaatii hiukan prosessointia, sillä kyse on salakavalasta ajattelusta, joka on vain näennäisesti looginen ja joka voi johtaa jatkuessaan epäloogiseen tai jopa täysin järjenvastaiseen toimintaan. Kehittämisen kontekstissa kyse on yksinkertaisesti siitä, että tehokkaalta ja sujuvalta vaikuttava toimintamalli ei todellisuudessa olekaan sitä.

Onko esimerkiksi järkevää keskittyä parantamaan suhteellisia heikkouksia, kun pyritään kohti parempaa suoriutumista? Entäpä onko hyvä pohtia syitä johonkin tunnistettuun haasteeseen sen ratkaisemiseksi? Kannattaako ensin hoitaa pois alta asiat, jotka ovat sekä tärkeitä että kiireellisiä? Moni (minä mukaan lukien) saattaisi herkästi vastata kaikkiin edellä mainittuihin kyllä.

Yksi esimerkki oikeasta elämästä

Vieraillessani erään kansainvälisen organisaation johtoryhmätilaisuudessa sain kuulla tyypillisestä poikkeavan näkemyksen. Toimitusjohtaja oli hiljattain aloittanut ko. organisaatiossa ja hän jakoi aiemman kokemuksensa henkilöstötulosten hyödyntämisestä. Organisaatiotasoiset kehittämiskohteet olivat rohkeasti valittu yksinomaan vahvuuksien joukosta ja näitä oli määrä vuoden kuluessa ylläpitää ja vahvistaa edelleen. Ajatuksena oli se, että koska olemme näissä hyviä ja nämä ovat meille tärkeitä asioita, keskitytään pitämään niistä kiinni. Positiivisiin asioihin keskittyminen kannatti, sillä vuoden kuluttua henkilöstökokemus oli selvästi aiempaa myönteisempi.

Tule webinaariimme kuulemaan lisää kokemuksiamme siitä, miten johtaa omaa ja muiden toimintaa tehokkaasti ja järkevästi välttämällä arjen kehittämisen paradoksit!

WEBINAARI:

Webinaari: Opitaan pois harhaanjohtamisesta – Miten tunnistaa johtamisen paradoksit arjessa?

23.1.2019 klo 9.00-9.30

Ilmoittaudu Webinaariin TÄSTÄ!