Yhdessä eristyksissä

Lähes jokainen meistä kohtaa jossakin vaiheessa henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Se on osa elämää. Usein selviytymistaisteluun joutuminen herättää valtavan ulkopuolisuuden tunteen, muun maailman jatkaessa kulkuaan entiseen tapaan. Meneillään oleva vastoinkäyminen on siinä mielessä poikkeuksellinen, että tämä koskettaa jollakin tavalla meitä kaikkia. Työelämän näkökulmasta jokaisessa kotitoimistossa on vertainen, toki jotkut selviävät vähemmällä kuin toiset. Kutakuinkin kaikki työyhteisöt ovat kuitenkin tilanteessa, jossa sopeutuminen ja uudet toimintatavat ovat välttämätön selviytymisen edellytys.

 

Epävarmuus ja eristys horjuttaa perustarpeitamme

Rajut muutokset arkeemme tulivat täysin odottamatta. Kaikilla on täysi työ yrittäessämme sopeutua uusiin multitasking-vaatimuksiin epävarmuuden, pelon ja rajoitusten värittämän tunnelman vallitessa. Eikä mikään ihme, että ottaa koville sillä ns. psykologiset perustarpeemme – autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus – ovat nyt enemmän tai vähemmän koetuksella.

 

Koronaepidemian myötä arkeamme värittävät rajoitustoimet vaikuttavat autonomian tunteeseemme, joka perustuu vapauteen vaikuttaa omaan toimintaan. Jatkuva etäily tai lomautukset taas voivat verottaa kompetenssin tunnetta, joka heijastelee omien kykyjen hyödyntämistä ja ilmaisemista. Eristyksissä eläminen kolahtaa yhteenkuuluvuuden tarpeeseemme.

 

On siis ilmiselvää, että tilanteen vaikutukset näkyvät monella tapaa myös ihmisten hyvinvoinnissa. Miten sitten voisi tukea työyhteisön selviytymistä tässä poikkeuksellisessa ajassa?

 

Tiedätkö miten tiimisi jäsenet voivat?

Yhteinen kokemus luo mahdollisuuden yhdessä vahvistumiseen. Kriisin keskellä työyhteisöjen ja tiimien on mahdollisuus löytää ne oikeat ravintoaineet selvitäkseen ja noustakseen entistä vahvempina.

 

Psykologisten perustarpeiden ollessa yhteisiä, olemme kaikki kuitenkin yksilöitä.

 

Toisille sosiaalinen etäisyys on luontaisempaa, kun taas osalla se herättää suurta ahdistusta. Niin ikään resilienssimme, miten selviydymme ja sopeudumme tällaisessa yllättävässä muutostilanteessa, on yksilöllinen.

 

Niinpä esimiehet tarvitsevat uusia tapoja kuunnellakseen jokaisen tiimin jäsenen tuntoja, osoittaakseen myötätuntoa, välittämistä, ja luodakseen uskoa vaikeuksien voittamiseen. Avoin ja jatkuva vuorovaikutus antaa ymmärrystä siihen millaisena kriisi kullekin näyttäytyy ja missä tukea tarvitaan.

 

Kriisin aikana ja sen jälkeen

Kukaan ei vielä tiedä millä tavalla tämä kaikki tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen ja miltä näyttää poikkeustilan jälkeinen työelämä. Koettelemus jättää kuitenkin epäilemättä jälkensä, ja työyhteisöillä on edessä toipumisen aikakausi.

 

Toipuminen on helpompaa, kun hyvinvoinnista huolehditaan jo kriisin aikana ennaltaehkäisevästi. Tukea voi arjen tasolla tarjota vaikkapa järjestämällä päivittäisiä vapaamuotoisempia Teams-kokoontumisia tai kannustamalla ad hoc -videopuheluihin kollegoiden kanssa. Uskoa tulevaisuuteen voi levittää luomalla kanavan ilahduttaville uutisille. Tarpeeseen voi tulla myös kanava nopeille kysymyksille sekä tarjolla oleville apukäsille ja niiden tarvitsijoille. On tärkeä säilyttää yhteys; kysyä ja kuunnella miten tiimin jäsenet voivat.

 

Kun tietää miten ihmiset voivat, on nopeampi lähteä parantamaan työyhteisön hyvinvointia täsmällisillä toimilla vaikean kauden jälkeen.

 

Tehtävä ei ole helppo, mutta siitäkään ei tarvitse selvitä yksin. Me Eezy Spiritillä olemme valmiina löytämään kanssanne keinot, joilla vahvistaa koko organisaation resilienssiä matkalla kohti valoisampaa maailmantilaa.

 

Yhdessä olemme vahvempia. 

 

JOHANNA NAHI

 

Kirjoittaja on organisaatioiden kehittäjä, joka innostuu tulevaisuuden työelämän rakentamisesta ja yhdessä menestymisestä.